Sinne meinaa upota. Nyt on paljon helpompi kotona koneen äärellä tutkia sukua, kun kirkollisia lähteitä on saatavilla digitaalisessa muodossa jopa tuonne 1910-luvulle parhaimmissa tapaukissa.

Vielä muutama vuosi sitten ei vuosisadan (1900) vaihteen jälkeen löytynyt tietoa muuten kuin jalkautumalla ja kaikki mitä löytyi, oli sukua joilla ei ollut kasvoja (paitsi ehkä kuvissa). Nyt jo löytyy sellaisia, joita on tuntenut ja sehän jännää on. Hakemistot ovat ihan siedettäviä joissain paikoissa ja se helpottaa paljon.

Paljon vaikeampaa on tutkia lähisukua. Kaikkia ei kiinnosta ja löytyyhän niitä muitakin syitä. Pitäisi olla sen verran "röyhkeä", että menisi ja kysyisi.

Nyt olen seurannut isänisänisän liikkeitä ennenkuin hän asettui Vesangan Kettulan torppaan. Tuohon aikaan rengit ottivat pestejä paikkakunnan taloissa ja se suo löytyy siltä osastolta. Muutot ovat myös vähän hakalia. Muuttokirjoja ei välttämättä ole kuvattu, eikä muuttoa löydy luetteloista.

Yksi jännä löytö: Yllämainitsemani esi-isän tulevan vaimon nimen eteen oli pappi piirtänyt sydämen kuvan. Mitähän lienee miettinyt sitä piirtäessään?