Päivin tarina

Pirkkalaiset saivat 1200 - luvun lopulla kuningas Maunu Ladonlukolta kirjeellisen oikeuden hallita lappalaisia ja verottaa heitä. Tämän ehtona pirkkalaisten täytyi saattaa lappalaiset Ruotsin kruunun alamaisuuteen ja sen merkiksi luovuttaa kuninkaalle vuosittain muutamia kiihtelyksiä oravannahkoja ( kiihtelys on 40 kpl. ). Silloin lähtivät pirkkalaiset ja pakottivat lappalaiset taipumaan, sekä verottivat heitä. Tämä pirkkalaisten verotusoikeus kesti Kustaa Vaasan aikaan saakka. Lappalaiset eivät luonnollisestikaan suosiolla taipuneet pirkkalaisten edessä ja heidän välilleen syntyi aikojen kuluessa monia taisteluita, kun pirkkalaiset ottivat heiltä väkisin verot. Taistelut hävittyään lappalaiset vetäytyivät vähitellen yhä kauemmaksi pohjoiseen. Historialliseissa asiakirjoissa on säilynyt tieto, että viimeinen suuri taistelu pirkkalaisten ja lappalaisten välillä käytiin 1400 - luvun viimeisinä vuosina Lapinlahden rannalla nykyisessä Keuruun kirkonkylässä, jossa oli lappalaisten silloinen eteläisin tukikohta. Sen taistelun jälkeen lappalaisia ei ole enää ollut Keski-Suomen alueella.
Tämän taistelun vaiheista on kansan suussa säilynyt tarina, joka Väinö Voionmaa on aikoinaan kirjoittanut muistiin. Tarinan eri toisinnoissa on luonnollisesti pieniä eroavaisuuksia, mutta pääasia on säilynyt samanlaisena. On todettu, että useimmat kansan suussa perimätietoina kulkeneet asiat ovat olleet tosia pienistä eroavaisuuksistaan huolimatta. Tämä kansantarina kertoo seuraavaa:

Keuruun nykyisen kirkonkylän tienoilla sijaitsi suuri lappalaiskylä, joka oli lappalaisten keskuspaikka ja siellä asui lappalaisten kuningas, Tario nimeltään, joka kuului vanhaan Tarion kuningassukuun. Oikeampi nimitys ehkä olisi heimopäällikkö, mutta kansantarina käyttää kuningas nimeä,
Tarion vaimo oli kuollut ja hänellä ei ollut muita lapsia kuin vielä keskenkasvuinen tytär nimeltään Päivi. Päivillä sanottiin olevan ennustajan lahjat. Tariolle saapui tieto, että kuningas Kaarle oli pitämässä käräjiä Satakunnassa. Tario oli lähettänyt lähimmän miehensä Vakkaran kuninkaan luo pyytämään rauhaa ja lakia pirkkalaisia vastaan. Lähettiläs palasi takaisin hyvät viestit mukanaan, mutta Tarion piti kuitenkin itsensä mennä kuninkaan puheille, kun hän ratsasti erämaan ohi matkallaan Korsholman linnaan. Ennen lähtöään Tario kokosi sukunsa uhraamaan Sarakka-Jumalalle pyhälle vuorelle, joka oli jäänyt Tarjanteen rannalle kun lappalaiset karkotettiin sieltä pois. Eräänä yönä he kokoontuivat sinne salaa yksitellen. Silloin kerrotaan olleen oikea lapin ilma. Myrsky pauhasi metsässä ja mustalla Tarjanteella. Juhlan jälkeen Tario lähti tapaamaan kuningasta. Hänellä oli mukanaan Vakkara ja Päivi. Päivi oli vaatinut päästä mukaan, että hän näkisi rautaritareita ja hevosia. Kyrön kankaalla he odottivat kuninkaan tuloa. Vihdoin saapui kuninkaan pitkä ratsujoukko ja Päivi sai nähdä hevoset. Tario kutsuttiin kuninkaan luokse ja heidät kaikki luvattiin ottaa kruunun kotalukuun ja Ruotsin kuninkaan lappalaisiksi, jos he maksaisivat kaloja ja nahkoja kuninkaan voudeille. Tuli kevättalvi. Tario valvoi kodassaan Lapintaipaleella. Mikset nuku, isä, Päivi kyseli? Ei pysy uni silmissäni, Tario vastasi, mutta nuku sinä, lapsi, sillä pian saadaan rauha näille seuduille ja sinulla on elämä edessäsi. Hetken jälkeen Tario puhui edelleen: Sinulla, lapseni, on ennustajan lahja, sano mitä suuri Sarakka-Jumala ja kuolleet sinulle ilmoittavat. Päivi kertoi, että he käskevät häntä itseään pois luotaan, mutta isää luoksensa. äiti lupaa onnea ja käskee tulemaan takaisin. Minä tiedän sen, Tario vastasi, tuho on jo tulossa. Meidän on kiireesti lähdettävä täältä, sillä Vakkara on meidät pettänyt ja opastaa miehiä tänne. Tuli sitten suuri joukko miehiä hiihtäen Vakkaran opastuksella kylään keskellä yötä. Nukkuva lappalaiskylä yllätettiin täydellisesti keskellä kaunista kuutamoyötä. Syntyi katkera taistelu, jossa lappalaiset kaatuivat viimeiseen mieheen. Kovan metelin keskeltä kuului Tarion huuto: Lappalaiset, nyt ei oma kuninkaanne, eikä vieras kuningaskaan voi teitä auttaa, Jumalatkin meitä pettävät. Tario sai keihään rintaansa, mutta sitä ennen hän ehti antaa kuoliniskun Vakkaralle, joka oli pettänyt lappalaiset. Viimeisillä voimillaan hän lausui kirouksen kaikille miehille, jotka tulisivat hänen mailleen.
Kun aamu valkeni, nähtiin vain savuavia raunioita ja teltan kappaleita, sekä paljon kaatuneiden ruumiita, sillä lappalaiset olivat kaatuneet kaikki. Ryöstäjät etsivät Tarion aarretta, mutta eivät löytäneet muuta kuin köyhän kansan kamaa. Teltan kappaleiden joukosta löytyi Päivi täysin vahingoittumattomana. Sotajoukon päällikkö otti Päivin mukaansa ja vei hänet kauas Pirkkalaan.
Kului aikoja ja Päivistä varttui sorja ja kaunis nainen. Hän tuli takaisin Lapintaipaleelle ja hänellä oli mukanaan nuori ja voimakas hämäläinen mies. He rakensivat talonsa lähelle sitä paikkaa, missä tuo taistelu käytiin. He kävivät usein Hämeessä, mutta tulivat aina takaisin ja elivät elämänsä Lapintaipaleella, kunnes sitten kerran kaatuva puu tappoi Päivin miehen. Sen uskottiin olevan seurausta Tarion kirouksesta.
Tämä Päivin tarina liittyy lähes saumattomasti Lauri Mannilan vaiheisiin, sillä tuo mainittu taistelu käytiin 1400 - luvun viimeisinä vuosina ja Lauri Mannila tuli Lapintaipaleelle yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin ja hänen talonsa oli alueen ensimmäinen. Tarinassa mainitaan Päivin miehensä kanssa rakentaneen talonsa lähelle sitä paikkaa, jossa taistelu käytiin ja Mannilan talo on noin kahden kilometrin päässä tuosta taistelupaikasta. Tarinan mukaan Päivi siis olisi Lauri Mannilan vaimo. Päivi on siis suvun kantaäiti ja suvun suonissa virtaa lappalaisen Tarion suvun verta.
Tässä yhteydessä on kuitenkin huomattava, että Päivin tarinan tueksi ei ole olemassa mitään virallisia asiakirjoja, vaan se perustuu kokonaan kansan suussa säilyneeseen perimätietoon.

"Ole siunattu raivio pirkkain,
jota vuolaina saartavat veet.
Sua kiittää mun lauluni kirkkain,
sinä nostat ja terveeksi teet.
Ole siunattu maa ja sen mantu,
ole siunattu kuokkija sen.
Osa suuri on päällesi pantu,
sinä vartija valkeuden."