Mikael Mannisen Tukholman matkallaan kuninkaalle jättämä anomus on suomennettuna ja kokonaisuudessaan seuraava:

Suurivaltaisin kuningas.
Kaikkein armollisin Herra.
Turun hiippakunta.
Keuruun pitäjä.

Teidän kuninkaalliselle Majesteetillenne kaikkein nöyrimmässä alamaisuudessa olen minä köyhä veronmaksaja, suurimpaan hätään saatettuna, sydämen rukouksella vikapää esittämään, miten perintätilani Lapinsalmi Keuruun kirkkopitäjässä on neljä vuotta sitten otettu käsistäni ja pantu Keuruun pappilan alle. Nyt on kirkkoherra luopunut siitä eikä tahdo sitä enää viljellä pappilan alaisuudessa, jonka hän on kuuluttanut saarnastuolista ja sitten pyytänyt istuvalta oikeudelta siirtämään tilan perintäoikeuden (veronkanto-oikeuden) kruunulle (ts. muuttamaan tilan maanluontoa) ja niin kuin tiedetään mainittu tila kuuluu Autuaasti Edesmenneen Jalosukuisen Valtakunnanneuvos, Herra Lorens Greutzin perillisille ja olen minä maksanut veron Korkeastikunnioitetulle Herrasväelle, kuten oheenliitetystä kihlakunnan tuomion kopiosta nro 1 voi nähdä. niinmuodoin olen mainitun tuomion mukaan kääntynyt alamaisella pyynnöllä Maaherra, Jalosukuisen Harald Oxen puoleen, joka omistaa Krokeastijalosukuisen Greurz-vainajan tyttären, että saisin yhtä hyvin olla oikeutettu maksamaan veroa tilastani (ts. pitää tilani perintäoikeuden) kuin Keuruun kirkkoherra, varsinkin kun esi-isäni ovat tilaa viljelleet ikimuistoisista ajoista ja joka vuosi siitä veronsa oikein maksaneet, niin että minä olen esi-isieni kuoleman jälkeen 6:s tämän tilan veronmaksaja. Viimeksi kuluneen heinäkuun 12 päivänä minä esitin mainitun kihlakunnanoikeuden tuomion alkuperäisenä Hyvinkunnioitetulle Herra Maaherralle, mutta hän ottaa minulta tilan, osoittaen minut auttamattomasti luotaan. Suurin hätä pakottaa nyt minut veronmaksaja raukan pakenemaan Teidän Kuninkaallisen Majesteettinne puoleen vetoamalla Kaikkein Armollisimpaan apuun tässä asiassa, että saisin viljellä ja asua tilaani niin kauna kuin Jumala katsoo hyväksi minulle ja köyhille omaisilleni suoda elämän ja minä kykenen Armolliselle Herrasväelleni verot ja ulosotot suorittamaan. Varsinkin kun Kirkkoherra, kuten sanottu, ei tahdo tilaa viljellä pappilan yhteydessä, vaan itse sitä pyytää ja hakee verolle (ts. itselleen perinnäksi). Jumala tietäkään, meitä on 9 kpl sisaruksia, jotka tämän papin tähden joudumme ottamaan käteemme kerjuusauvan, sillä hän ei ole ainoastaan kavalasti keinotellut meiltä tilaa haltuunsa, vaan myös antanut aivan säälimättömästi renkiensä eräiden muiden kanssa mellastaa talossani, lyödä rikki ikkunat ja nostaa ja repiä ovet saranoiltaan sekä kantaa ne toisille naapuritalollisille, sekä harjoittaa muuta julmuuden työtä, josta en enää kyyneleiltäni voi enempää syyttää ja valittaa. Teidän Kuninkaalliselle Majesteetillenne kaikkein suurimmassa Alamaisuudessa minä köyhä veronmaksaja saatan tiedoksi sen tylyn toiminnan, jota Herra Isak Lätt, Kirkkoherra siellä Keuruulla, on osoittanut sairasvuoteella makaavia sairaita kohtaan, sillä ettei hän, huolimatta heidän hartaasta halustaan ja sydämiensä syvimmistä toivomuksista, ole käynyt lohduttamassa heitä Herran Suriarvoisella Ehtoollisella, niin että kuusi ihmistä on nukkunut pois ilman sielunhoitajansa apua: muutamia sairaita on tuotu hänen luokseen pappilaan, mutta hän ei ole tahtonut jakaa heille Herran Pyhää Ehtoollista, Sen lisäksi hän on myös antanut väkensä rikkoa Herran Sabattia toisille pahentavana esimerkkinä siten, että hän on antanut heidän eräänä sunnuntaina ajaa heiniään niityltä latoon, joka on Jumalalle ja Teidän Kuninkaalliselle Majesteetillenne mitä suurimmaksi mielipahaksi.
Kaiken tämän esitän Teidän Kuninkaalliselle Majesteetillenne syvimmässä Alamaisuudessa Kaikkein Armollisimmin ratkaistavaksi ja päätettäväksi. Niin suuren ja Kuninkaallisen Armon takia minä ja talossani olevat köyhät omaiseni pitävät rukoileman Hänen Jumalallista Majesteettiaan Taivaassa, Häntä, joka sellaisen armon tulee varmasti aikanaan jälleen Iänkaikkisuudessa palkitsemaan: Ja minä olen oleva kuolinhetkeeni saakka

Teidän Kuninkaallisen Majesteettinne
Kaikkein alamaisin, näyrin ja velvollisuudentuntoisin veronmaksaja,

Michel Manninen
Keuruun seurakunnan Lapinsalmelta

Mikael Mannisen kuninkaalle jättämässä anomuksessa oli mukana seuraava liite:

Vuonna 1680 tammikuun 17, 19 ja 20 päivinä pidettiin varsinaiset kihlakunnan talvikäräjät Ruoveden pitäjän ja Keuruun kirkkopitäjän rahvaan ja kansanmiesten kanssa Aution Nimismiehen talossa läsnä ollen kruununvouti hyvinuskottu Johan Spoof ja nämä rehelliset uskotut miehet istuivat Lautakunnassa
Matti Tuomaanpoika Rautavedeltä
Mikkeli Sveninpoika Apaalta
Henrik Niilonpoika Teervedeltä
Yrjä Martinpoika Karjulasta
Antti Tuomaanpoika Pihlajavedeltä
Heikki Martinpoika Virroilta
Heikki Matinpoika Memmoisista
Matti Yrjänpoika Kolkanlahdesta
Matti Heikinpoika Patalahden Majalta
Mikkeli Knuutinpoika Mäkelästä
Josef Simonpoika Joensuusta
Juho Joosefinpoika Pekkalasta

Mikkel Tuomaanpoika Lapinsalmelta tuli esiin ja kertoi, että hänen isänsä talo siellä samassa paikassa oli joitakin vuosia sitten pantu Keruun pappilan alle, pyytäen, että äskenmainitun Keuruun Kirkkoherran, hvyästioppineen Herra Isaacus Lättin täytyisi, koska asiantila on sittemmin muuttunut, jälleen luopua mainitusta Lapinsalmen tilasta hänen, joka perillinen, hyväksi. Tästä asiasta keskusteltiin ja koska useinmainitun Lapinsalmen tilan kerrottiin kuuluvan entisen Valtaneuvoksen, Korkeasti Jalosukuisen Herra Lorentz Greutz-vainajan Perillisille, niin myös tulee tämä asia jättää heidän harkintaansa. Annettu kuten yllä (Actum ut supra) Gyldenstolpe. Kihlakunnantuomari. Samansisältöiseksi nähnyt Abrahamus Acelii, omakätisesti.
Keuruun kappalainen