Henrik Johaninpoika Kivi-Mannila
Syntynyt. 29.09.1750
Kuollut: 1809
Puoliso:
Liisa Henrikintytär
Syntynyt: 03.03.1763
Henrik ja Liisa Kivi-Mannila hallitsivat Kivi-Mannilan taloa vuosina 1780-1809. Sen jälkeen tuli isännäksi heidän vanhin poikansa Henrik.
Heidän lapsensa:
Liisa, syntynyt: 31.12.1786
Henrik, syntynyt: 13.02.1788
Johan, syntynyt: 27.11.1789
Maria, syntynyt: 13.04.1792
Eeva, syntynyt: 05.04.1794
Thomas, syntynyt: 08.06.1797
Johanna, syntynyt: 08.06.1802
Hedvig,syntynyt: 1807
kuollut: 1808
Tässä olevista lapsista nuorin poika Thomas meni naimisiin Ähtärin pitäjän Savolan perintätalon tyttären Marian kanssa ja hänestä tulee suuren Savolan talon isäntä. Tämä sukukertomus jatkuu eteenpäin hänen kauttaan.
Kun Henrik Johaninpoika Kivi-Mannila kuoli vuonna 1809, olivat hänen nuorimmat lapsensa vielä alaikäisiä. Hänen leskensä Liisa Kivi-Mannila möi talon vanhimmalle pojalleen Henrikille kauppakirjalla 14.09.1811, niin kauppa tapahtui myyjän puolelta samoin oikeuksin kuin mitä hänellä ja miesvainajallaan on talossa ollut, mutta varmuudeksi pantiin kirjoihin määräys, että Liisa Henrikintytär Kivi-Mannila pidättää itselleen isännyyden koko elinajakseen ja välttämättömän ylläpidon. Ostajan Henrik Henrikinpoika Kivi-Mannilan on maksettava veljilleen Johanille ja Thomakselle kummallekin 20 taalaria ja kolmelle sisarelleen kullekin 10 taalaria eli yhteensä 70 taalaria valtion velkaseteleinä. Kauppakirjan laati lukkari A.Follberg ja sen todistivat Abraham Päkäri ja Jussi Klack, kaikki Keuruun kirkonkylästä. Kaupan hyväksyi Henrik Johaninpoika Kivi-Mannilan alaikäisten lasten holhooja, talollinen Juho Juhonpoika Honkamanninen (Ala-Mannilan poikia), ehdolla, että ostaja suorittaa hänelle vuonna 1809 Henrik Johaninpoika Kivi-Mannilan jälkeen toimitetussa perinnänjaossa sanotuille alaikäisille tulleet osuudet. Mutta jos Henrik niskottelisi maksun suorittamisessa, on minulla oikeus saada talo haltuuni, Hokalan isäntä vaati. Tämä lisäys tehtiin Känttärillä 12.02.1812 ja kirjoitti sen Matti Saxberg. Asiat tulivat kuitenkin kuntoon, sillä Henrik sai ensimmäisen lainhuudon taloon helmikuun 13 päivänä 1812.
Kivi-Mannilan talo oli suvun hallussa 1800-luvun loppupuolelle saakka, jolloin sen silloinen omistaja möi vieraalle. Uudet omistajat ottivat vanhan tavan mukaan Kivi-Mannila nimen, mutta he eivät ole tähän sukuun kuuluvia.
Thomas Henrikinpoika Kivi-Mannila lähti sitten 20 taalarin perintäosuutensa kanssa Ähtärin Savolaan, jonne tämä kertomuskin siirtyy hänen mukanaan.
Ähtäri on entisen Pirkkalanpohjan alueen pohjoisin kunta. Se pistää Suomenselän vedenjakajan itäpuolella Pohjanmaan ja Keski-Suomen väliin muodostaen Pohjanmaan porstuan.
Kunnan laaja alue on Ähtärin reitin latvajärvien ympärillä ja suurimmalta osaltaan ylänköseutua. Reitti saa alkunsa Livonlähteeltä, josta laskee kaakkoon yli kolmenkymmenen kilometrin pituiseen Ähtärinjärveen ja edelleen Hankasalmen kautta Hankaveteen. Inhan koskien kautta reitti jatkuu lounaaseen Ouluveteen, sieltä koskista Hyväsenjokea myöten kymmenen kilometrin pituiseen Perännejärveen ja Soininjokea myöten Virtain puolelle Toisveteen.
Ähtärin mieskuoron laulu:
"Lainehet vetten, lehdikät rantain
laulumme laadulle tuttuja lie.
Tuuletkin täällä ne tuoksuja kantain
vuorilta laaksoihin sointuja vie.
Täällä on laulumme tyyssija oiva,
juhlamme parhain ja arkemme tyä.
Seudulle tälle on sävelemme soiva,
seudulle tälle vain syämmemme lyä.
Kirvoita, laulu, miehiset mielet
matkalla elomme kiiruhtavan.
Laulumme kuulkohot ilmojen pielet,
niin myäs huolemme huokailevan.
Lämpää rintaamme lämmästäs loista
laulun lempeä, lauhkea lies.
Voimallas vaarat ja vastukset poista,
yhdistä yhdeksi jokainen mies."
